Etsimässä turvapaikkaa

Ajattelin alottaa uuden blogin kirjottamisen. Mä haluan aloittaa kertomalla siitä, että kirjotin ennen anoreksiablogia omasta elämästä. Se meni siihen, että ruokin haluani laihtua kirjoittamalla negatiivisia postauksia ja paasaamalla itselleni. Se tuntu karulla tavalla hyvältä. Kunnes mun läheiset sai tietää siitä. Jouduin poistamaan blogin.

Nyt oon yrittänyt päästä anorektisista ajatuksista eroon. Oon yrittänyt alkaa pitämään omasta kropastani sellasena kun se on. Eihän kukaan oo täydellinen, eikä tarkotuskaan oo olla. Mutta kaikesta huolimatta se on tosi vaikeeta. Haluan päästä eroon niistä ajatuksista, jotka kieltää mua tekemästä asioita. Niistä, jotka kieltää mua syömästä ja jotka käskee mut rättiväsyneenä kuntosalille ja huhkimaan siellä täydellä raivolla. Voi jumankauta, mä haluan eroon niistä.
   Se olis varmaan ihanaa. Olis varmaan helppoa elää niin, että ei tarvis murehtia omasta kropasta. Pitäis siitä sellasena kun se on. Vaikka se ei olis niin timmi ku vois olla, vaikka oliskin pari ylimäärästä makkaraa, pitäs siitä silti. Antais ruumiilleen sen anteeks, ettei se oo sellanen kun lehdissä tai musiikkivideoissa. Mutta se on hankalaa.

Kun on käskeny itseään pakonomaisesti pudottamaan painoa ja käskeny itseään olemaan syömättä ja jättää ruokia väliin, on tosi vaikee palata entiselleen. On tosi vaikee mennä kuntosalille vaan sen fiiliksen takia, mikä treenin jälkeen tulee. Joskus huomaan taas astuvani kuntosalin ovesta sisään se "pakko polttaa kaloreita" -ajatus pään sisällä. Sillon yritän pysähtyä hetkeks, kelailla ja ajatella uudestaan. Omaks hyväks mä tätä teen. Sen fiiliksen takia. Terveellisyyden takia. En sen takia että näyttäisin muiden mielestä hyvältä tai sen takia, että on pakko pudottaa painoa. Ei. Mutta se ajautuu siihen tosi helposti, vaikka yritän estää itseäni.

Tää blogi tulee olemaan mun turvapaikkani. Paikka, missä saan purkaa päätäni. En kirjota tätä lukijoiden vuoks. En kenenkään muun. Vaan ja ainoastaan itseni. Mutta en kiellä ketään lukemasta, enkä jäämästä seuraamaan mun kehitystäni. Lukijat otan vastaan ihan mielelläni, onhan se mukava huomata että jotakuta kiinnostaa:)